tiistai 14. toukokuuta 2013

Issikkamaasto

Istahdan alas ruohikkoon laitumen edustalle. Olemme Annen kanssa vieneet tammat totuttelemaan laiduntamista, nyt kun on jo hieman heinää. Saavat syöpötellä puolisen tuntia. Anne päästää viimein Floorankin vapaaksi ja tulee sitten viereeni. Katselemme hevosia.
- On kyllä ihanaa ku sä hommasit tallin. Saan hoitaa näit hevosia kuin omiani, Anne iloitsee.
- Jep. Ja nää pollet on kyllä oikeit huippuratsui. Betynki kanssa ollaan jo paljon kisoissa kierrelty ja suurimmasta osasta ollaan ruusuke napattu mukaan, virnistän.
- Nii. Eik sil oo jo neljä sinivalkost ruusuket? Anne muistelee.
- Joo. Yks esteilt ja loput koulusta. Meillähän on koulupuolelta jo ykstoist sijotusta ja esteilt kolme. Se tamma on oikee koulukuningatar, naurahdan ja Anne tekee samoin. Hjart piehtaroi aidan läheisyydessä ja noustessaan seisomaan, ponitamma päästää melko mahtavat pärskähdykset.
- Ihanaa kun on jo loppukevät. Kesäl kyl tulee ötököit, mut kyl me selvitään, Anne hymyilee ja heittäytyy selälleen nurmikkoon.
- Käytäiskö hepojen kaa kysyy Nurmelalt saataisko uittaa hevosii niitten lammella kesällä. Se lampihan on niin iso ja hyväpohjainen, eikä ne ees ui siel, ehdotan virnistäen.
- Joo! Anne huudahtaa ja ponkaisee istumaan.
- Mennää Eikal ja Hjartilla ni päästää tölttäilee kunnol, sanon. Menemmekin jo sisälle valmistautumaan. Ulkona on niin lämmin, että vaihdan ratsastushousuni kapreihin ja pitkähihaisen t-paitaan. Jalkaani otan balleriinat ja suuntaan sitten ulos kypärä kädessä roikkuen.

Kun tammat ovat syöneet ruohoa, haemme ne takaisin tarhaan. Eivät ne sieltä heti meinanneet tulla, mutta lopulta kaikki ovat turvallisesti tarhassa. Nappaan itse Eikan ja Anne hakee Hjartin. Talutamme islanninhevoset tallin edustalla olevien koukkujen luokse ja sidomme riimunnarut niihin. Haen molempien hevosten harjapakit ja suitset. Aijomme mennä ilman satulaa, kun on niin lämmintä. Harjaan Eikan ruskeaa karvaa ja ori pörhentelee hieman. Herralla on kevättä rinnassa, joten maasto saattaa olla varsin vauhdikas. Kun olemme valmiit ja hevoset suitsittu, ponnistan itseni Eikan selkään kiven päältä.
- Mä meen edel ku tää on ori, ilmoitan ja ohjaan Eikan rauhalliselle hiekkatielle. Annan ratsuni kävellä löysin ohjin ja itse vilkuilen kokoajan olkani yli Annea Hjartin selässä. Anne on Hjartille pitkän näköinen, mutta islanninhevoset ovat vahvoja polleja. Hjart on onneksi melko maastovarma, vaikka se onkin kentällä todella vaikea.

- Otetaan tölttii, huikkaan ja kehotan Eikkaa eteenpäin. Istun itse orini selässä ryhdikkäästi.
- Tää laiskottelee, Anne valittaa, sillä Hjart ei ole vielä maailman osaavin tölttääjä. Sen töltti on aika-ajoin varsin velttoa.
- Pyydä eteenpäin, virnistän ja Anne tekee niinkuin käsketään. Tuo kantaa kätensä hyvin ja saakin Hjartia tölttäämään joitain matkoja varsin ryhdikkäästi.
- Laukataa viel tää suora, ni ollaan koht peril, ilmoitan ja annan Eikalle laukka-avut. Ori lähtee pörheänä etenemään ja saankin pidätellä sitä ihan reippaasti. Hjart heittää parit pukit, mutta hyvin Anne pysyy kyydissä. Ennen Nurmelan risteystä hidastamme hevoset käyntiin. Nurmelan vanha pariskunta onkin pihalla ja talon takana välkehtii suuri lampi.
- Mistäs tytöt tänne eksyi, huikkaan Nurmelan rouva ystävällisesti.
- Ajateltiin vaan tulla kysymään, oisko tuola teidän lammessa mahdollisuutta uittaa hevosia kesällä. Meille kun on nyt tullut näitä ponskeja niin paljon, kerron asiamme hymyillen.
- Mikäs siinä. Uskon että hevoset ainakin pitäisivä ja kun ei sille lammelle käyttöäkään ole, herra myöntyy ja rouva tuleekin tarjoamaan meille pullaa. Kiitämme ja ilmoitamme että meidän on lähdettävä. Vanha pariskunta antaa meidän tulla siis uittamaan hevosiamme aivan vapaasti.

Palaamme tallille ja hoidamme islanninhevoset pois. Heitämme heposet tarhaan ja viemme orit vielä laitumelle puoleksi tunniksi. Sillä väliin siivoamme karsinat. Annen pitää kuitenkin lähteä, joten hoidan tallityöt itse loppuun.

- Sussu