- En takuulla! Joonas protestoi, kun Annen kanssa soitimme tuolle kertoaksemme että tuo joutuukin ratsastamaan Tonilla Betyn sijaan, sillä aamulla suokkitamma oli jostain syystä aristellut jalkaansa. Olin kylmännyt Betyn koiven ja päästänyt sen normaalisti tarhaan. Tämä päivä on siis tamamlla vapaata, mutta Anne ja minä olimme päättäneet hinata Joonaksen tänään hevosen selkään. Kävin sitten hakemassa Tonin tarhasta ja kiinnitän sen käytävälle. Hoidan nuoren tamman kuntoon ja tapaan Annen ja Joonaksen kentällä. Hontelo poika on varsinainen näky kypärä päässä. Tonin kuolainrenkaassa on juoksutusliina kiinni, jotta voin juoksuttaa sitä ja Joonasta ravissa, sillä emme Annen kanssa jaksa Tonin vieressä juosta. Pysäytän vuonohevosen keskelle kenttää ja Anne avustaa Joonaksen selkään. Ohjeistamme tuolle hyvän istunnan ja annan juoksutusliinan Annelle. Tyttö lähtee taluttamaan ratsukkoa kenttää ympäri reippaassa käynnissä. He kävelevät jonkin aikaa ja saan sitten juoksutusliinan käsiini. Juoksutusraipaa huiskauttamalla ohjeistan Tonin ympyrälle ja kehotan sen rentoon raviin. Onneksi Toni omaa tasaiset askeleet, eikä Joonaksen tarvitse keventää sen pehmeässä ravissa. Poika suostuu ravaamaan molempiin suuntiin muutaman kierroksen, mutta alkaa sitten valittaa kolottavista jaloista. Päästämme pojan piinasta ja ratsastan itse Tonin ripeästi rennoksi. Taivuttelen tammaa muutamin suurin ympyröin ja otamme muutamat pohkeenväistöt. Laukkaa otan muutaman rentoa ympyrää ja sitten lopettelen. Anne ja Joonas lähtivätkin jo siivoamaan karsinoita.
Palaan Tonin kanssa talliin ja kiinnitän sen käytäville. Nappaan tammalta vermeet pois ja vien sen sitten tarhaan. Palaan talliin auttamaan karsinoiden siivoamisessa ja kolmestaan saammekin ne aika nopeasti siivottua.
- Joonas onkin aika hevospoika, huikkaan Danin karsinaa siivoavalle Annelle.
- Totta tosiaan, tuo naurahtaa.
- Äh, turvat umpeen, Joonas murahtaa ärtyneesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti